Mekaanisen massan valmistuksessa puun kuidut irrotetaan
toisistaan mekaanisen rasituksen avulla. Mekaaninen työ muuttuu kitkan ansiosta
lämmöksi, joka pehmentää puukuituja toisiinsa sitovan ligniinin ja avaa
kuitujen väliset sidokset. Ligniinin pehmenemistä nopeutetaan vedellä. Valmis
massa sisältää puun ligniinin, joten massaa saadaan kaksinkertainen määrä
kemialliseen massaan verrattuna. Mekaanista massaa valmistetaan kahdella
tavalla: hiomalla ja hiertämällä. Tässä luentopäiväkirjassa keskitytään näihin
kahteen valmistusmenetelmään.
Hiokkeen valmistus
Yleistä
Hionta on mekaaninen
massanvalmistusmenetelmä, jossa valmistetaan hioketta. Hionnan raaka-aineena
ovat kuoritut ja määrämittaan katkotut kuusipölkyt, myös mäntyä voidaan
käyttää. Hionnassa pölkyt painetaan pyörivää hiomakiveä vasten, prosessia
voidaan tehostaa myös paineella (painehionta, PWG). Käyttö perustuu massan
halpuuteen ja lopputuotteen antamiin toivottuihin ominaisuuksiin. Hiokeprosessi
jaetaan: puunkäsittelyyn, hiontaa, lajitteluun ja rejektinkäsittelyyn,
saostukseen, valkaisuun ja jälkijauhatukseen. Hioketta käytetään pääasiassa
puupitoisiin painopapereihin.
Hionnan perusteet
Hiokkeet ja
hiontaprosessit jaetaan hiontatilan ylipaineen ja suihkuvesien lämpötilan
mukaan: GW,
·
GW,
SGW (kivihioke) – 0bar, suihkuvesi 65-75C
·
TGW
(kuumahioke) – 0,02-0,03bar, suihkuvesi 70-80C
·
PWG (painehioke) – 2-3bar, suihkuvesi
70-95C
·
PGW-S (superpainehioke) – 4-4,5bar,
suihkuvesi 95-120C
Painehionnassa ja superpainehionnassa käytetään suihkuveden
lämpötilaa lisämääreenä lyhenteen lopussa, PGW70 jne.
Hionnan perusperiaate on säilynyt samana. Hionnassa pölkkyjä
painetaan pyörivää hiomakiveä vasten nopeudella 1-2mm/s ja kiven pinnan nopeus
on 25-36 m/s. Samalla kiven pintaa puhdistetaan ja jäähdytetään vesisuihkulla.
Luentokalvojen mukaan hionnassa on 3 vaihetta:
1.
Puurakenteen
lämpeneminen ja heikentyminen hiomakiven pinnan lähellä olevassa kerroksessa
hiontarakenteiden aiheuttaman jaksottaisen puristumisen ja laukeamisen
vaikutuksesta
2.
Kuitujen
kuitumateriaalin lopullinen irrotus hiontarakeiden aiheuttamien kitkavoimien
vaikutuksesta. Kuidut alkavat kampaantua irti puun pinnasta.
3.
Irronneen
kuitumateriaalin kuljetus pois hiontavyöhykkeeltä. Kuitu irtoaa ja kulkeutuu
veden mukana pois hionta-alueelta urissa. Jos urat eivät ole riittävän suuria,
suihkuvettä on liian vähän tai hionta-alue liian pitkä, kuitukimput voivat
hajota ja yksittäiset kuidut jauhautua.
Hiontaan vaikuttaa:
·
Lämpötila
– Kuivissa olosuhteissa ligniini ja hemiselluloosat pehmenevät 180-220C. Veden
kyllästäminä hemiselluloosa ja amorfinen selluloosa pehmenevät 20C ja ligniini
80-90C. Tyypillisissä olosuhteissa ligniini pehmenee 100-130C. Puumatriisi
pehmenee jaksottaisten puristumis-laukeamis pulssien aiheuttaman lämmityksen
avulla. Jos suihkuvesi on liian alhainen verrattuna ligniinin
pehmenemislämpötilaan, puumatriisi jäykistyy uudelleen. Tämä johtuu viileän
veden vaikutuksesta hiontavyöhykkeellä. Jos puumatriisi pääsee jäykistymään
uudelleen, kuidut irtoavat vaurioituneempina verrattuna ideaalitilanteeseen.
Liian korkea lämpötila myös aiheuttaa massan tummumista.
·
Pulssi
– Pulssit ovat tyypillisesti 40-50 kHz taajuudella. Hiomarakeiden on oltava
0,2-0,5mm kokoisia, jotta saavutetaan palautumaton muodonmuutos puumatriisissa.
Rakeiden tuottama rasituksen on oltava myös riittävä, jotta puu hioutuisi eikä
vain lämpenisi. Diassa 16 on kuva elastisen ja plastisen (palautumaton)
kompressiosta. Jos rasitus ei ole riittävä, sitä kutsutaan elastiseksi ja tällöin
hiomakivi vain enemmänkin pyyhkäisee pinnalla hiomatta puuta. Plastisessa
hiomakivi oikeasti painautuu puuta vasten hioten sitä.
·
Paine
(kuormitus) – Paineen kasvaessa veden kiehumispiste kohoaa. Hiomakonetta
paineistetaan, jotta vesi ei kiehuisi hiontapinnalla ja puuaineksessa, tällöin
hiontalämpötilaa voidaan nostaa. Kuormituksen muuttaminen vaikuttaa tuotantoon
ja freeness-lukuun, jotka kasvavat kuormituksen kasvaessa. Kuormitusta ei voi
lisätä loputtomiin vaan on etsittävä optimitaso tuotannon, jauhautuneisuuden ja
teroituksen kesken.
·
Vesi
– Suihkuveden tehtävänä on puhdistaa hiomakiven pintaa ja jäähdyttää kivi.
Veden lämpötila säädetään 60-80C ja paineistetussa hionnassa korkeammaksi. Vesi
myös on voiteleva väliaine hiomarakeiden ja puupinnan välillä, vähentää kitkaa.
Se myös estää puun palamisen vähentämällä kontaktia hiomarakeiden ja puun
välillä. Suihkusuuttimet on pidettävä auki koko kiven leveydeltä, jotta suihku
tulisi kivelle tasaisesti.
·
Kiven
kehänopeus – Kehänopeuden kasvattaminen lisää tuotantoa. Nopeus vaihtelee 20-40
m/s. Nopeuden lisääminen heikentää massan tasalaatuisuutta, kuidun pituus
lyhenee ja vaaleus vähenee. Nopeutta muutettaessa on myös muutettava
kuormitusta, teroitusta ja suihkuvesiä sekä varmistettava, että kivi kestää
muutokset.
Hiokkeiden ominaisuuksia
Hiontaa suoritetaan
monissa erilaisissa prosessiolosuhteissa ja näiden hiokkeiden ominaisuudet
poikkeavat toisistaan. Diassa 21 on PGW70, PGW-S95 ja PGW-S120 hiokkeiden
ominaisuuksia. Suurin ero näyttäisi olevan ilmanläpäisyvastuksessa: PGW70 on
70, PGW-S95 on 150 ja PGW-S120 on 200 sekä tiheydessä (kg/m3): PGW70 on 470,
PGW-S95 on 485 ja PGW-S120 on 515. Tikut (%) ja karkeat kuidut (%) on
nousevassa järjestyksessä, muuten ominaisuudet ovat suhteellisen samanlaisia. Kun
hiontapainetta ja lämpötilaa lasketaan, optiset ominaisuudet paranevat ja
massan pitkäkuituosuus ja lujuus laskevat. Kun lämpötilaa ja painetta
nostetaan, vaikutus on käänteinen. Kivihiokkeen pitkäkuituosuus ja lujuus ovat
pienemmät kuin painehiokkeen, mutta sisältää enemmän hienoaineita ja optiset
ominaisuudet vastaavat PGW70-massaa (painehieko, 70C).
Hiontaprosessit
Aiemmin mainittiin
mihin osioihin hiontaprosessi jaetaan. Tässä osiossa käydään läpi:
·
Puunkäsittely
– (Puun käsittelyä ollut aikaisemmin, joten lyhyesti) Puunrungot sahataan
1-1,6m ja kuoritaan kuorimarummussa, tämän jälkeen pöllit kuljetetaan
hiomakoneille. Dia26 mukaan puut syötetään kiramoille, josta ne lähtevät
katkaisuterille ja siitä kuorimarumpuun. Roskat kulkeutuvat pois alakautta.
Käsittelyssä kiihdytysrullasto oikaisee ja erottelee puut, syöttörumpu taas
painaa puut kiramoa vasten ja kiramo nostaa puut hihnalle (rumpu, jossa on nostelevia
kannaksia, rattaat tapainen).
·
Hiontaprosessi
– Aiemmin tuli ilma, että hiontaprosessi jaetaan, GW,TGW, PWG ja PGW-S
prosesseihin (nyt niistä tarkemmin):
o
GW,
kivihionta (0bar, 65-75C) – Hiomakoneeseen syötetään kuorittua puuta,
suihkuvettä ja energiaa. Hyvän hiontatuloksen edellytyksenä on, että suihkuvesi
on 65-75C. Massan lämpötila on 10-25C korkeampi kuin veden, lämpötila
määritetään halutun hienousasteen ja hiomakiven terävyyden mukaan. Suihkuveden
lämpötilan valinnassa on otettava huomioon, että lämpötila nousee
kuituuntumisen kannalta riittävän kuumaksi. Liian korkea lämpötila johtaa
riittämättömään kiven jäähdytykseen, puun lämpötilan nousuun ja mahdollisesti
palamiseen.
o
TGW,
kuumahionta (0,02-0,03bar, 70-80C) – Tarkoittaa kivihiontaa korkeammassa
suihkuveden lämpötilassa (massaa käsitellään kuten kivihiokettakin, hionnan
jälkeen). Menetelmä sopii ketjuhiomakoneille, GW-hiomakoneita on modernisoitu
soveltumaan tähän prosessiin melko runsaasti. Lämpötilaa voidaan nostaa, sillä
ylipaineen avulla estetään veden paikallinen höyrystyminen ja puun kuivuminen.
Lievä ylipaine syntyy, kun hiontakammiossa hiomakiven päällä on 20-30cm
paksuinen vesipatsas. Hiontakammion ja kiven rajakohdat on rakennettu
tiiviiksi, jotta tämä olisi mahdollista. Vesi pyrkii kondensoimaan syntyvän
höyryn, joten lämpöhäviöt höyrynä hiontapinnalla pienenevät.
o
PWG,
painehionta (2-3bar, 70-95C) – Hionta tapahtuu max 3bar ylipaineessa ja
suihkuveden lämpötila on normaalisti 90-95C.
Poistuvan massan lämpötila on 105-120C. Puunsyöttö hiomakoneeseen
tapahtuu paineistettavan välikammion kautta. Ylipaine välikammioon ja
hiontatilaan saadaan paineilmalla. Voidaan suorittaa myös matalassa
lämpötilassa (PGW70), massa on tällöin vaaleampi ja lujuus on lähes sama kuin
tavallisen painehiokkeen. Korkeat suihkuvesilämpötilat ylläpidetään
painehionnan kuumakierron avulla. Massa poistuu kun se pusketaan ylipaineen
avulla automaattiventtiilin kautta puskusykloonaan. Paineilma ei pääse
purkautumaan automaattiventtiilin takia (massapinta vakio). Ennen
puskuventtiiliä on poistoputkeen sijoitettu sälemurskain. Puskusykloonassa
massa paisuu normaalin ilmanpaineeseen. Sykloonasta johdetaan n. 100C
painehioke painesakeuttimeen (1,5% puskusakeus), jossa massa saostetaan 10%
kuiva-ainepitoisuuteen. Saostuksen suodos (95-100C) palautuu
suihkuvesikiertoon. Sakea painehioke laimennetaan 3-4% sakeuteen, massa jäähtyy
lähes kiertoveden lämpötilaan (sopiva lajitteluun).
o
PGW-S,
superpainehioke (4-4,5bar, 95-120C) – Luentokalvojen mukaan ylipaine on
kuitenkin nostettu 5barin. Pääpiirteissään samanlainen kuin tavallinen
painehiontaprosessi, mutta järjestelmään on lisätty lämmönsiirtojärjestelmä,
siltä varalta, että halutaan yli 100C suihkuvesi. Lämmönsiirtojärjestelmässä
vesi lämmitetään massasta otetulla lämpöenergialla.
·
Lajittelu,
rejektinkäsittely ja sakeutus – Hiomakoneesta tuleva massa sisältää
epäpuhtauksia, jotka eivät sovellu paperin ja kartongin valmistukseen.
Epäpuhtaudet tulevat raaka-aineen mukana (kuorikappaleet, hiekkaa, kiviä jne.)
tai syntyvät hiontaprosessissa (tikkumassa, hiomakiven pinnasta rakeita ja
sideaineita, puun oksista puujauhoa ja kiertovesistä lima- ja pihkajakeita). Lajittelussa
tärkeintä on kuitenkin tikkumassan erottaminen, sen jauhatus tai murskaus
pienemmäksi, tämän jälkeen lajitellaan uudestaan. Lajittelu on
optimointitehtävä, täydelliseen erottamiseen ei voida saavuttaa vaan
tarkoituksena on tasata laatuvaihteluita ja vähentää epäpuhtauksia. Lajittelun
”tarkkuus” riippuu myös massan käyttötarkoituksesta ja vaaditusta puhtaudesta.
Lajittelu jaetaan karkeaan ja hienoon. Karkeassa lajintapinnan reikien
halkaisija on 4-6mm tai rakolevy, jonka rakojen halkaisija on 1-2mm. Karkeassa
lajittelussa poistetaan suuret jakeet, puiden ja kuorien jätteet ja pitkät
säleet. Hienossa lajittelussa poistetaan kuitukimput, kuorikappaleet, kivet,
hiekka ja muut pienet epäpuhtaudet. Hienolajitteluun kuuluu monta eri vaihetta
ja lajitinta. Hienolajittelussa käytetään: painelajitinta ja pyörrepuhdistinta.
Rejektiä saadaan karkealajittelusta.
Rejekti on arvokasta puuraaka-ainetta ja se on hienonnuksen ja
uudelleenlajittelun jälkeen käyttökelpoista. Karkealajittelusta saatavat suuret
tikut ja säleet jauhetaan, jonka jälkeen se lajitellaan uudestaan. Aksepti
palautetaan ja rejekti jauhetaan uudestaan.
Valkaisu edellyttää massan sakeutusta
ja varastotorniin mahtuu enemmän hioketta, kun se on sakeampaa. Luentokalvojen
mukaan sakeutuminen katkaisee vesikierrot ja parantaa kemikaalien
vaikutusmahdollisuutta kuituihin. Normaali varastointisakeus on n. 5%, nykyinen
tekniikka kuitenkin mahdollistaa jopa 12% varastointisakeuden.
·
Valkaisu
– Hiomakoneesta tuleva hioke ei ole niin vaaleaa kuin on haluttua. Vaaleus myös
vaihtelee vuodenaikojen, kiertovesien lämpötilan, puuraaka-aineen ja
hiontaolosuhteiden mukaan. Vaaleutta parannetaan valkaisulla ja samalla
tasataan vaaleuden epätasaisuuksia. Hioketta pyritään vaalentamaan vain sen
verran kuin lopputuote edellyttää. Vaaleutta heikentävät puusta peräisin olevat
värilliset yhdisteet, valkaisussa nämä pyritään poistaa tai muuttaa värilliset
yhdisteet värittömään muotoon. Hiokkeen valkaisua pyritään nostamaan 10-20%
ISO, alkuvaaleus on luokkaa 60-66% ISO ja saadaan 70-80% ISO. Painehiokkeen
alkuvaaleus on 61-64% ISO. Valkaisussa käytetään pelkistävää dioniittivalkaisua
ja hapettavaa peroksidivalkaisua tai näiden yhdistelmiä. Dioniittivalkaisu
nostaa vaaleustasoa 4-10 yksikköä ja peroksidivalkaisu 10-20 yksikköä.
·
Jälkijauhatus
– Käsiteltiin rejektissä jo. Luentokalvoissa mainitaan vielä, että yleisesti
käytetään kun valmistetaan korkealuokkaisia painopapereita.
Hiomakoneet
Hiomakone koostuu
lieriön muotoisesta vaakatasossa pyörivästä kivestä sekä laitteistosta, jolla
painetaan pöllejä kiven pintaa vasten. Suihkuvedellä kivenpintaa jäähdytetään
ja pidetään puhtaan. Hiomakonetyypit eroavat toisistaan puun syöttöpesän ja
syöttölaitteiston perusteella. Luentokalvoissa hiontakoneet jaetaan:
taskuhiomakoneet, jatkuvasyöttöiset hiomakoneet, rengashiomakoneet,
painehiomakoneet ja muut hiomakoneet. Paperimassan valmistuskirjassa jaetaan:
1. Jatkuvasyöttöiset hiomakoneet,
ketjuhuomakoneet – Ketjuhiomakoneessa on suoraan kiven yläpuolella
puumakasiini, jossa on kaksi päätöntä ketjua puun syöttämiseksi kiveä vasten.
Kone on jatkuvatoiminen eli puita lisätään jatkuvasti. Ongelmia voi aiheuttaa
ketjujen luisto, puiden eteneminen ketjuja hitaammin ja puiden välinen
pituusero (keskellä etenevät hitaammin), vinon puupinon korjaaminen on vaikeaa.
Koneen moottoritehot ovat 750-2500kW, hiomakiven kehänopeus 18-40m/s, puun
pituus 1-1,15m ja hiontavyöhykkeen pituus 1,2m (20-25% kiven ympärysmitasta).
Syöttöketjut ovat joko sähköisiä tai hydraulisia ja nopeus on 30-50mm/min.
Hiomakiven kuluessa, syöttöpesää lasketaan ja kivenvaihdon jälkeen pesää taas
nostetaan. Ketjuhiomakone vaatii kaksikerroksisen rakennuksen, puun käsittely
tapahtuu ylemmässä kerroksessa. TGW prosessia voidaan soveltaa vanhoissakin
ketjuhuomakoneissa, koska poistuvan massan lämpötila on alle 100C.
2.
Uunihiomakoneet
– Kaksiuunihiomakoneessa on kaksi hiontauunia kiven vastakkaisilla puolilla.
Hiomavyöhykkeen pituus on 40% kiven ympärysmitasta. Kokonaispituus takaa suuren
tuotannon ja vastakkaiset uunit tuovat koneeseen vakaata rakennetta, rakenteen
ansiosta voidaan hioa jopa 1,6m pitkää puuta. Puu syötetään koneeseen
yläpuolella olevien syöttötaskujen avulla. Uunin ollessa tyhjä paineanturi vetäytyy
taaksepäin. Anturan yläpuolella oleva luukku avautuu, jolloin puut putoavat
uuniin. Luukku suljetaan ja paineantura puristaa puita kiveä vasten,
täyttötapahtuma kestää noin 20-30s ja uunillisen hiominen 5-15min, riippuen
laadusta ja massalajista. Kiveä puhdistetaan ja jäähdytetään neljän
suihkuputken avulla. Suihkuputket sijaitsevat ennen ja jälkeen molempia uunia.
Uunien välissä on lisäksi aurat, jotka poistavat massaa kiven pinnalta. Ennen
ja jälkeen uunia on myös kynsiraudat, jotka estävät pienempien pöllien
jätteiden karkaamisen hiontavyöhykkeelle. Kynsiraudat sijaitsevat
mahdollisimman lähellä kivenpintaa, kiven kuluessa kynsirautojen etäisyyttä
säädetään. Valmetin kaksiuunikoneen kiven halkaisija on 1,8m, kehänopeus 28m/s,
puun pituus jopa 1,6 (alin 1m) ja moottorin teho on 4,0-7,5MW (paljon suurempi
kuin ketjuhiomakoneen).
3.
Painehiomakoneet
– Perustoiminto on sama kuin paineettomassa kaksiuunikoneessa. Perusrakenne on
saman näköinen, mutta ylipaineen takia rakenteellisia eroja on useita. Toiminta
on periaatteessa sama kuin atmosfäärisen hiomakoneen, mutta paineen
säilyttämiseksi koneessa on puiden syöttö hoidettava paineistettavan
syöttökammion kautta. PGW-S hiomakone on perusperiaatteeltaan samanlainen kuin
PGW hiomakone. Rakenteen jäykkyyttä on lisätty muuttamalla seinämien
tukirakennetta.
Hiomakivet ja niiden käsittely
Hiomakivellä ja sen
pinnan käsittelyllä on merkittävä vaikutus hiokkeen laatuun ja huomakoneen
tuotantoon. Nykyisin käytetään keraamisia kiviä ja se on kullakin valmistajalla
omanlainen. Hiomakiven hiontarakeina käytetään piikarbidia, alumiinioksidia ja
kvartsihiekkaa. Sideaineena on maasälvän ja kaoliinin poltettu seos tai
muoviseos. Kiven pinnan on sovelluttava hyvin teroitettavaksi eli
hiontarakeiden sideaine kuluu niin, että rakeet pysyvät sideaineen yläpuolella.
Hiomakiven on oltava huokoista, jotta vesi voi liikkua myös säteen sunnassa.
Kostea, märkä kivi johtaa paremmin lämpöä ja toimii lämmönvaihtimena hionnassa,
tämä on tärkeää, sillä on suositeltavaa, että lämpötilan muutosrajana on 5
astetta/h. Dia57 näkyykin keraamisen hiomakiven rakenne, jossa hiontarakeita
ympäröi sideaine, yhdistelmät ovat ”silloilla” yhdessä toisiinsa ja välissä on
huokosia. Kivityyppi valitaan valmistettava hioketyypin mukaan. Tärkeimmät
kiven ominaisuudet ovat: kovuus, raekoko, raetiheys ja raemateriaali. Hiokkeen
ominaisuuksiin vaikutetaan eniten pintamateriaalilla ja teroituksella.
Hiomakiviä
käsitellään:
·
Teroitus
– Teroituksella saadaan esim. pihkan ja
muiden epäpuhtauksien alta uusia teräviä rakeita eli avataan tukkeutuneita
huokosia ja lisätään uratilavuutta. Teroitus on tehtävä 1-4 viikon välein
tarpeen mukaan. Hiontapintaa kivessä on n 65mm, tämän jälkeen kiinnityspultit
tulevat näkyviin (terä vaihdettava). Kiven teroitusta varten hiomakoneissa on
teroituskone. Kun kiveä ei voida enää teroittaa, se vaihdetaan uuteen.
·
Vesisuihkuteräys
– Korkeapainevesisuihkulla. Voidaan suorittaa hionnan aikana eikä vaadi hionnan
keskeytystä tai koneen aukaisua.
·
Tylsytys
– Kivi tylsytetään liiallisen teroituksen takia, sillä se tuottaa tikkuista
massaa. Kivi tylsytetään hankaamalla sen pintaa keraamisella kappaleella.
·
Uritus
– Uratilavuutta kasvatetaan tekemällä kiven pintaan syvennyksiä tai uria.
Yhteenveto
Samalla kun kirjoitin
osakokonaisuutta, otin ylös myös mieltä askarruttavia asioita tai kysymyksiä.
Luentokalvoissa oli suhteellisen vähän hiomakivistä, mutta onneksi paperimassan
valmistus kirjasta löytyi tähän tietoa vähän enemmän, muistaakseni myös muualta
ei löytynyt mitään erikoista tietoa. Luentokalvoissa ja muualla hoettiin
puumatriisi sanaa, jota jäin hieman ihmettelemään. Puumatriisi ilmeisesti on
vain ns. hienompi sana puun rakennemallille, eräästä lähteestä löytyi ”
Huokoset yhdistävät solut toisiinsa ja tekevät puumatriisista huokoisen rakenteen”,
joten ilmeisesti puumatriisi tarkoittaa rakennetta. Massan ominaisuuksista ei
ollut paljoa tietoa, mutta diassa, jossa ominaisuuksia vertailtiin sai hyvän
käsityksen mitä nämä ominaisuudet ovat ja miten ne eroavat prosessin mukaan.
Paperin valmistus kirjassa oli vielä enemmän näitä taulukoita, joten niistä sai
vielä paremman käsityksen. Puunkäsittely ja jauhatus jäi varsin lyhyeksi, mikä
ei oikeastaan haitannut asiaa, aiheista pidettiin erilliset luentokerrat,
joissa ne hieman selkiytyivät. Lajittelusta oli kuitenkin aiemmin tehty
luentopäiväkirja ja rejekti vaiheesta sai hyvän käsityksen miksi se tehdään.
Puunkäsittelystä olisi myös ollut hieman enemmän tietoa, mutten kirjoitettaessa
nähnyt kyseistä kohtaa, joten en alkanut tarkemmin lisäilemäänkään. Samalla kun
kirjoitin hiontaprosesseja huomasin, että samaa asiaa oli oikeastaan tullut
aikaisemmin, ainakin jollain tasolla. Oli kuitenkin ihan hyvä kirjoittaa, mitä
aikaisemmin käsitellyt asiat liittyivät prosessiin (esim lämpötilan vaikutus).
Luentokalvojen mukaan sakeutuminen katkaisee vesikierrot ja parantaa
kemikaalien vaikutusmahdollisuutta kuituihin, ihmettelin vain mihin tämä
perustuu sillä en nähnyt muualla tällaista kohtaa. Aiemmassa
luentopäiväkirjassa oli hieman puhetta ligniinin värjäämisestä, ja mielestäni
nyt tuli ilmi missä sitä käytetään. Valkaisukohdassa kuitenkin puhuttiin
ligniinin poistosta ja muuttamisesta värilliseen muotoon, joten onko
värjääminen muuttamista. Valkaisusta oli myös oma luentokerta, joten en alkanut
tarkemmin valkaisusta puhumaan, mielestäni riitti mitä aineita käytetään ja
mihin vaaleuteen päästän. Hiomakoneita kirjoitettaessa huomasin, että
ilmeisesti ketjuhiomakone soveltuu GW ja jopa TGW, uunihiomakone TGW,
painehiomakone PGW ja PGW-S (muokkauksilla). Muistaakseni tätä ei tarkemmin
mainittu muuten kuin painehiomakoneen kohdalla.
Käytin luentopäiväkirjassa aika paljon paperin valmistus kirjaa, sillä
siinä oli hyvin tietoa, jos jotain jäi epäselväksi etsin muualta. Huomasin
kuitenkin, että luentokalvoilla ja muualla ei ollutkaan niin paljon uutta
tietoa kuin luulin. Pääperiaate luentopäiväkirjalle ei varmaan kuitenkaan ole
tietää aivan kaikkea aiheesta vaan saada yleiskuva koko prosessista. Kirja oli
myös hyvä lisä hiomakoneiden osalta, sillä luentokalvoissa näistä ei ollut niin
paljon. Kirjassa olisi ollut myös painehiomakoneen periaatteet yksinkertaisesti
selitettynä, mutta sama asia tuli jo uunihiomakoneen osalta aika hyvin. Aihe
oli mukava, sillä se oli varsin yksinkertainen, ei tarvinnut pohtia erilaisia
reaktioita tai kemikaalien vaikutusta massaan.
Hierteen valmistus
Yleistä
Hierto on mekaaninen
massanvalmistusmenetelmä, jossa valmistetaan hierrettä. Hierreprosessissa
raaka-aineena on kuusihake, myös mäntyä voidaan käyttää. Männystä saatava
kuumahierre on kuitenkin huonompaa, energiankulutus on 20% suurempaa ja
uuteainepitoisuudet ovat riesana. Kuitenkin pohjosmaisesta männystä saatava
massa voi olla lujempaa kuin kuusesta saatua. Lehtipuista ei voida valmistaa
pelkällä hierrolla riittävän lujaa massaa. Hake syötetään levyjauhimien
kiekkojen väliin, jossa se jauhautuu massaksi. Hiertämisessä avuksi voidaan
ottaa lämpö ja höyry (kuumahierre TMP) tai kemikaalit (kemihierre CTMP). CTMP:ssä
on lievä kemikaalikäsittely ennen hiertoa ylipaineessa, CMP:ssä on hakkeen kemikaalikäsittely
ennen hiertoa. Kuten hionnassa myös hierrossa irrotetaan puun kuidut toisistaan
mekaanisen rasituksen avulla. Mekaaninen työ muuttuu kitkan ansiosta lämmöksi,
joka pehmentää puukuituja toisiinsa sitovan ligniinin ja avaa kuitujen väliset
sidokset. Ligniinin pehmenemistä nopeutetaan höyryllä. TMP jauhatus on paperi-
ja massateollisuuden energiaintensiivisin prosessi. Diassa5 näkyy kuinka
energiaa kuluu 2,0MWh/t90% eteenpäin, freenessin pienentyessä energiakulutus
kasvaa.
Hiertoprosessi
TMP-prosessin vaiheet
ovat:
·
Kuorinta
ja haketus – Oletan kuorinnan tapahtuvan samalla tavalla kuin hionnassa.
Haketuksen tavoitteena on tuottaa hyvälaatuista ja homogeenista haketta.
Hakkeen tuotannon kapasiteetin tulee olla riittävä. Hakkeen tavoitteena on
tasalaatuinen, ohut lastu, joka koostuu ja lämpenee esikäsittelyssä nopeasti.
Hakkeen varastointi ajan tulisi olla mahdollisimman lyhyt, sillä se kuivuu
nopeasti ja hakekasan lämpötila nousee korkeaksi, joka aiheuttaa puun
tummumista ja lahoamista. Hake kuljetetaan varastosta hiertämön hakesiiloon pneumaattisesti
ja sieltä hiertämöön hihna- tai ruuvikuljettimilla.
·
Esihöyrytys
– Käytetään erityisesti talvisin lämmittämään hakepalasia, näin prosessiin ei
pääse jäisiä palasia. Tehokkain tapa esihöyryttää on esihöyrytyssäiliössä, tämä
nostaa hakkeen kosteutta ja lämpötilaa halutuksi.
·
Pesu
– Pesussa hakkeesta erotetaan purujae sekä kivet, hiekka, metalliromut ja muut.
Pesu on välttämätöntä, sillä poistettavat aineet voivat pilata jauhimen terät
ja huonontaa massan laatua. Pesu myös nostaa hakepalojen kosteustasoa ja
lämpötilaa halutuiksi. Pesussa hakepalat sekoitetaan rajusti veden kanssa,
jotta epäpuhtaudet irtoavat. Pesussa käytetään 70-85C asteista kiertovettä ja
ylimääräinen vesi poistetaan ennen esilämmitystä ja hiertoa.
·
Esilämmitys
– Hakepalat syötetään paineelliseen (105-122C) tai paineettomaan (80-95C)
esilämmittimen yläosaan. Viipymäaika paineellisessa on 1-3min ja paineettomassa
hieman pidempi. Hake lämmitetään höyryllä, joka voi olla tuorehöyryä tai
jauhimessa syntyvää höyryä. Esilämmityksessä haketta lämmitetään ja kostutetaan
niin, että kuitujen välinen ligniini pehmenee. Esilämmitys myös tasoittaa
hakkeen kosteuserot. Säätämällä lämpötilaa korkeammaksi saadaan paremmat
lujuusominaisuudet ja matalampi tikkupitoisuus, matalammalla lämpötilalla
saadaan paremmat optiset ominaisuudet. Esilämmityksessä pyritään kompromissiin
niin, että kaikki ominaisuudet olisivat hyviä.
·
Hierto
ja höyrynerotus – Hierrossa hake jauhetaan paperinvalmistukseen sopivaksi kuitumassaksi.
Kuidutus ja jauhatus tapahtuvat yleensä 2 vaiheessa. Hierre syötetään
kiekkojauhimien terien väliin. Aluksi hake murskautuu pienemmiksi tikkumaisiksi
paloiksi ja edelleen kuitukimpuiksi ja siitä yksittäisiksi kuiduiksi. Ensimmäisen
vaiheen terävälin loppuosalla ja rejektin jauhatuksessa hierrekuidut
muokkautuvat lopulliseksi hierteeksi. Hierteen ominaisuudet riippuvat jauhimen
ominaisuuksista ja olosuhteista. Kuidun irrottautumistapahtuman perusmekanismi
on monien nopeiden rasituspulssien johtaminen puuaineeseen. Puristus- ja
leikkausvoimien vaikutuksesta hake kuituuntuu ja kuidut muokkautuvat.
Kuidutuksessa puristusvoimat aiheuttavat puuaineen lämpenemistä ja rakenteen
löystymistä, leikkausvoimat hajottavat puuaineen kuitukimpuiksi ja yksittäisiksi
kuiduiksi. Jauhatusvaiheessa kuidut muokkautuvat edelleen, kuitujen
haiventuminen ja tapuisuus lisääntyvät sekä pinta-ala kasvaa, kuidut pystyvät
paremmin sitoitumaan toisiinsa. Kitkatyö terävälissä kehittää suuren määrän
höyryä, noin 1MWh/1t. Höyrynpoisto massasta tapahtuu höyrynerotussyklonissa.
Osa höyrystä käytetään esilämmityksessä. Lämmön talteenotossa 2/3 energiasta
saadaan talteen höyrynä.
·
Latenssin
poisto – Tarkoittaa luentokalvojen mukaan suursakeutusjauhatuksessa massaan
syntyvän kuitujen kihartuneisuuden poistamista. Latenssia syntyy, kun
kierteiset ja mutkaiset kuidut tuodaan korkeasta lämpötilasta matalaan eli ne
jäykistyvät. Latenssinpoistossa kuidut saavuttavat luonnollisen muotonsa ja
niiden pituus voi jopa hieman kasvaa. Latenssin poisto tapahtuu sekoittamalla
massaa sakeudessa 2-4% noin 70-80C. Poisto on usein kaksivaiheinen,
ensimmäisessä vaiheessa hierre laimennetaan ja sitä sekoitetaan pulpperissa
voimakkaasti. Toisessa vaiheessa jäljelle jäänyt latenssi poistetaan
sekoittamalla hierretta latenssikyypissä noin 20-30 minuuttia. Latenssin
poistolla on suuri merkitys hierteen laadun ja prosessin talouden kannalta.
Latenssia sisältävän hierteen freeness luku on suurempi ja lujuusominaisuudet
usein huomattavasti heikommat. Lajittelun tarkkuus ja tehokkuus paranevat
latenssin poistoon jälkeen. Latenssin poisto vaikuttaa myös CFS-lukuun,
repäisylujuuteen, vetolujuuteen ja kuitujen taipuisuuteen.
·
Lajittelu
ja rejektin jauhatus – Eroaa hiokkeen lajittelusta siten, ettei
karkealajittelua tarvita, koska se ei sisällä suuria tikkuja tai säleitä.
Hierre lajitellaan painelajittimilla, joissa on sihtinä profiloitu rakolevy.
Rakolevyn rakokoko valitaan massatyypin ja puhtausasteen mukaan. Hierteessä on
enemmän karkeita, pitkiä ja kehittymättömiä kuituja, joten rejektisuhteet ovat
suurempia ja rejektiä jauhetaan enemmän kuin hiokkeessa. Lähteen (8) mukaan,
pyörrepuhdistuksesta on luovuttu rakolajittelutekniikan myötä.
Pyörrepuhdistuksessa hyväksytyt kuidut käyttäytyvät keskipakovoimien
synnyttämässä kiihtyvyskentässä eri tavalla kuin raskaammat osaset. Hierteen
lajittelusta saatava karkea jae on rejektin jauhatuksen ja lajittelun jälkeen
käyttökelpoista, pitkäkuituista ja lujaa massaa. Rejektin jauhatuksessa
syntynyt hienojae on sitoutumiskyvyltään parempaa kuin pääjauhatuksessa syntyvä
hienojae. Rejekti esisaostetaan 3-4%. Rejektijauhimet ovat yksikiekkojauhimia,
ne ovat saman tyyppiset kuin pääjauhimet, pintakuvio on erilainen. Jauhatuksen
jälkeen hierre lajitellaan uudelleen, hyväksytty massa varastoidaan erillisessä
säiliössä annostelua varten tai johdetaan akseptin joukkoon.
·
Valkaisu
– Hierre saostetaan 10-12%, jonka jälkeen se valkaistaan. Valkaistaan
tarvittaessa peroksidilla tai ditioniitillä tai molemmilla haluttuun
vaaleuteen.
·
Varastointi
ja kuljetus paperitehtaalle – Integroidussa pumpataan putkea pitkin
paperitehtaalle, integroimattomassa massa toimitetaan paaleina, jotka pitää
pulpperoida. Hioke varastoidaan kyyppiin, joten oletan, että samoin tehdään
hierteelle.
Hierron teoria
(Kuitujen
irrottaminen) Hierrossa hake syötetään kahden yhdensuuntaisen teräkiekon
väliin, aluksi hake pilkkoutuu tikkumaiseksi tai karkeaksi kuitukimpuksi.
Hierron edetessä kiekkojen keskustasta kehään, massapartikkelien lukumäärä
kasvaa eksponentiaalisesti. Hierrossa kuidut puristuvat lujasti toisiaan
vasten. Kuitujen irrottaminen puuainesmatriisista perustuu monien nopeiden
rasituspulssien hyväksikäyttöön, taajuus 5-20kHz. Puuainekseen pumpataan
suurella jaksoluvulla pulsseja kunnes puuainekseen syntyy sisäisiä murtumatasoja,
joita pitkin kuitu irtoaa. Hierron mekaaninen energia siityy puumateriaaliin:
puristus- ja leikkausvoimien, puumateriaalin sisäisen kitkan ja kuitujen
teräsärmien välisten kitkavoimien vaikutuksesta. Hierrossa melkein 100% jauhatusenergiasta
kuluu kuitujen ja veden lämmittämiseen sekä veden höyrystämiseen.
Suuritaajuiset muodonmuutorasitukset aiheuttava puuaineksen lämpenemistä
(kitkan kautta lämmöksi). Lämpenemisen takia, kuumahierrossa hakkeessa oleva
vesi kiehuu ja höyrystyy. Kuidutuslämpötilan (painopaerimassan valmistus)
tulisi olla sama kuin sisäisen kitkan maksimiarvo. Kuidutuslämpötilan ollessa
korkeampi, välilamelli pehmenee ja kuituuntuminen tapahtuu pitkin välilamellia.
Tämä aiheuttaa vaikeampaa jauhatusta välilamelliaineksen peittäessä syntyneet
kuidut.
Hierteen ominaisuuksia
Jauhatuksessa kuidut
sekä erottuvat että kehittyvät. Hiertämisessä kuidut aukipurkautuvat, tätä
edistää kuitukimppujen pyöriminen terien välissä. Kuitujen aukipurkautuessa
niistä muodostuu taipuisia nauhamaisia kappaleita, jotka edelleen voivat hajota
fibrilleiksi. Sekä aukipurkautuminen että fibrilloituminen ovat tärkeitä
kuitusidosten muodostumisen kannalta. Diassa44 näkyy kuinka kuituominaisuudet
muuttuvat hierrossa: 1 on normaali kuitu, 2 näkyy aukipurkautumisen alku, 3 on
kuidun rullautuminen ja viimeisenä on fibrilloituminen (näyttää huiskulta). Jauhatuksen
aikana SEC kasvaa (ominaisenergiankulutus). SEC kasvaesa myös karkean jakeen
osuus pienenee (rejektin määrä pienenee). Luentokalvoissa on listattu mitä kuiduille
tapahtuu hierrossa:
·
Pitkien
kuitujen ja tikkujen osuus pienenee - Normaalioloissa jauhatus on 40-50%
sakeudessa, alaraja on 25%, jolloin tikkuisuus lisääntyy. SEC kasvaessa
·
Hienoaineen
määrä kasvaa – SEC kasvaessa
·
Freeness
laskee – SEC kasvaessa
·
Keskimääräinen
kuitupituus laskee – Intensiteetin ollessa korkea
·
Kuidut
kuoriutuvat (kuitujen seinämä ohenee)
·
Kuidut
luhistuvat
·
Kuidut
fibrilloituvat sisäisesti ja ulkoisesti
·
Kuidut
kihartuvat - latenssi
Jauhatukseen vaikuttavat tekijät
Jauhatukseen
vaikuttavat tekijät ovat:
·
Puuraaka-aine
– Tuoreesta hakkeesta saadaan lujaa ja vaaleaa hierrettä. TMP valmistuksessa
käytetään pohjoismaista kuusta, joka on ylivoimainen (muut myös) ja mäntyä
käytetään myös. Lehtipuita voidaan kuitenkin käyttää vain sekoitettuna
havupuihin, tällöin on oltava hallittu puulajisuhde, ettei tapahtuisi laatu
vaihteluita. Puuraaka-aineen merkittävät ominaisuudet ovat samoja kuin
sulfaattisellun valmistuksessa (laji, tiheys, kosteus jne.) Kevätpuukuitujen
jauhaminen kuluttaa enemmän energiaa ja tikkupitoisuus on suurempi kuin kesäpuukuitujen
samoissa oloissa.
·
Lämpötila
ja kosteus – Puun pehmeneminen riippuu lämpötilasta ja kosteudesta,
hemiselluloosa ja amorfinen hemiselluloosa pehmenevät alhaisissa lämpötiloissa.
Hakkeessa pitäisi olla noin 50% tasainen kosteus ja vakiolämpötila (noin 100C).
·
Jauhatuksen
määrä (SEC) = ominaisenergiankulutus – Kertoo kuinka paljon energiaa on
käytetty tietyn masamäärän valmistamiseen MWh/t. Massan laatu riippuu
jauhatuksen määrästä ja tavasta, määrän kasvaessa paperitekniset ominaisuudet
kehittyvät.
·
Intensiteetti
– Jauhatustapaa kuvataan intensiteetillä, johon vaikuttaa eniten teräraon
suuruus. Korkea intensiteetti tarkoittaa rajua jauhatusta, jolloin massalla on
suuri säteen suuntainen virtausnopeus, massaa on vähän terävälissä. Matala
intensiteetti tarkoittaa hellää jauhatusta, jolloin massalla on pieni
säteensuuntainen virtausnopeus, massaa on paljon terävälissä. Korkeassa
intensiteetissä kuidut katkeilevat ja syntyy paljon hienoainetta, matalassa
kuidut erottuvat toisistaan ehjinä ja fibrilloituvat.
Jauhatustapa
riippuu jauhintyypistä, terämallista ja prosessiolosuhteista. Terämallilla
vaikutetaan eniten jauhatustapaan. Jauhatuksen intensiteettiä lisätään
(terämallilla): suuri uratilavuus, vähän ja kapeita hampaita, pumppaavat särmät
roottorissa, vähemmän patoja ja lyhyt jauhatusvyöhyke.
Hierrejauhimet
Hierteen jauhatukseen
käytetään levyjauhimia, joissa on 2 teräkiekkoa. Jauhin koostuu staattorista ja
1-2 roottorista, joihin teritys on kiinnitetty. Jauhimen moottori pyörittää
kiekkoja ja syöttöruuvilla hakeraaka-aine syötetään terien väliin.
Jauhatuskammio on teriä ympäröivä kuori. Jauhimessa on mekaaninen
kuormituslaite tai hydraulisylinterit terävälin säätöä varten sekä laimennus-
ja jäähdytysvesijärjestelmä. Jauhimien rakennemateriaalina käytetään
ruostumattomia ja haponkestäviä teräksiä. Jauhimen syötillä haje syötetään
jauhimeen. Tulpparuuvista hake johdetaan syöttöruuviin. Syöttöruuvilla on suuri
pyörimisnopeus, jonka ansiosta hake jakautuu tasaisesti syöttöruuvin kehälle
jättäen keskiosan vapaaksi, jotta höyry pääsee kulkeutumaan keskiosasta. Nykyään
jauhimet ovat yleensä paineellisia (suljettuja). Vain teriä ympäröivä kuori on
venttiilin kautta yhteydessä ulkoilmaan. Jauhimen sisällä on ylipaine.
Suljetussa jauhimessa kuidutuslämpötila normaalipaineista eli avointa jauhinta
korkeampi. Suljetussa jauhimessa massa puhalletaan ulos höyryllä
venttiilinkautta. Painejauhatuksen etuina on höyryn tilavuusvirtauksen
pieneneminen, jolloin on parempi ja tasaisempi kuormitus ja laatutavoitteet
saavutetaan helpommin. Hierrejauhimissa on yleensä 3 erilaista terävyöhykettä,
joiden ominaisuudet muuttuvat jauhinlevyn keskeltä säteen suuntaan. Hierteen
valmistukseen käytettävät levyjauhimet ovat teräskiekkojen määrän mukaan joko
yksikiekko- tai kaksikiekkojauhimia. Paperimassan valmistus kirjassa mainitaan
vielä kartiojauhin.
·
Yksikiekkojauhin
(SD) – Jauhimista rakenteellisesti yksinkertaisin. Jauhimessa toinen kiekko on
kiinteä ja toinen pyörivä. Hake syötetään kiinteän teräkiekon keskiön läpi
teräväliin. Valmetilla (TMP, SD52-65) kiekon halkaisija on 1,32-1,72m ja
jauhimen teho on 2,0-12,0MW. Valmetin RGP 200 sarjassa kiekon halkaisija on
1,18m-1,78m ja jauhimen teho on 2,5-15MW. Valmetin RGP CD sarjassa
jauhatuspinta-ala on 2,4-3,2m ja teho 15-30MW. Hake syötetään terien väliin
kiinteän terän keskeltä. Terävälystä säätämällä asetetaan terärako oikeaksi
jauhimen kuormituksen ja hierteen jauhatusasteen mukaan. Isoissa jauhimissa on
vaikeaa kasvattaa halkaisijaa yli 1,8m, joten säteen suunnalle on kehitetty
kartiomainen jatko. Kartion kulma on 15 astetta. Kartio-osalla varustetun
jauhimen energian kulutus on hieman suurempi ja sen valmistama hierre on
pitkäkuituisempaa.
·
Kartiojauhin
(SC) – Kartiojauhimessa on pelkkä kartio-osa. Sen etuina ovat suuri
teräpinta-ala, teräraon tarkka säätö ja helpompi säädettävyys. Andritzin Twin 60-66 sarjassa teräkiekon
halkaisija on 1,52-1,68m ja teho 24-30MW. Andritzin SB 150-170 sarjan jauhimissa
teräkiekon halkaisija on 1,52-1,68m ja teho on 10-14MW. Uudessa mallissa
pyörimisnopeus on 2300r/min ja teho 18MW. Jauhimessa teräkiekko pyörii kahden
kiinteän teräkiekon välissä muodostaen kaksi jauhatusvyöhykettä. Molemmat
staattorit liikkuvat vapaasti toisistaan riippumatta akselin sunnassa. Hake
johdetaan 2 syöttöruuvin avulla roottorin kummaltakin puolelta terien väliin.
Terävälystä säädetään liikuttamalla kiinteitä teriä hydraulisesti akselin
suunnassa.
·
Kaksikiekkojauhin
(DD) – Jauhimessa on kaksi vastakkaisiin suuntiin pyörivää teräkiekkoa, joilla
kummallakin on oma käyttömoottorinsa. Kuituihin kohdistuu kaksinkertaisesti
iskuja vastakkaisiin suuntiin pyörivistä kiekoista. Hake syötetään terärakoon
kiekossa olevien solien kautta ja terärakoa säädetään siirtämällä aukotonta
teräkiekkoa. Valmetilla teräkiekkojen halkaisijat ovat 1,65/1,8m ja
pyörimisnopeus 1500r/min.
Yhteenveto
Samalla kun kirjoitin
osakokonaisuutta, otin ylös myös mieltä askarruttavia asioita tai kysymyksiä.
Kuorinta ja haketus on ollut jo aiemmassa luentopäiväkirjassa, joten yritin
pitää sen lyhyenä ja en oikein jaksanut kyseiseen kohtaa panostaakkaan, samoin
on ollut esihöyrytys. Hierrejauhimista ei nyt ollut mitenkään huimasti tietoa,
mutta esim. paperimassan valmistuskirjassa on hierrejauhimen
toimintaperiaatteesta kuva, missä näkyy kuinka vesi ja hake tulevat sivusta,
missä terät ovat, murskaus ja jauhatusvyöhyke sekä teräkiekon akseli.
Toimintaperiaate taisikin jäädä selittämättä yksinkertaisesti, mutta ainakin se
jäi omaan päähän. Kirjassa oli osioa ”hierteen kuljetus ja varastointi”, tämän
alla ei kuitenkaan lukenut mitään kummastakaan, mainittiin vai valkaisu ja
saostus. Knowpulpista otin massan kuljetuksen paperitehtaalle ja oletin, että
se varastoidaan kuten hioke. Mitä kuiduille tapahtuu hierrossa osio jäi vähän
kököksi, luentokalvoissa oli mitä tapahtuu muttei tarkempia selityksiä.
Aikaisemmin kirjoitin jotain aiheeseen liittyvää, että täysin tyhjäksi tämä
aihe ei jäänyt. Lähteistäkään ei oikein tahtonut tästä aiheesta tarkempia
löytyä, keskityttiin enemmän prosessiin, laitteisiin jne. Teoria osuutta
kirjoitettaessa jäi mielikuva, että aiheesta on jo kirjoitettu, vaikka kyse
taisi olla enemmänkin siitä, että hiokkeen valmistuksessa oli jotain samaa.
Hiokkeen valmistuksesta oli muutenkin mukavampi kirjoittaa, sillä aiheesta
löytyi hieman paremmin. Kirjastosta löysin hiokkeen kirjoituksen jälkeen ”hiokkeen
valmistus” kirjan, mutta hierteestä ei löytynyt samanlaista. Hiokkeen valmistus
tuntui myös yksinkertaisemmalta, varmaankin sen takia, koska aiheesta oli
enemmän kaikkea muutenkin. Aiheena molemmat eivät olleet mitenkään erityisen
mielenkiintoisia, mutta positiivista olikin juuri se, ettei tarvinnut miettiä
kaiken maailman reaktioita jne.
Lähteet
6.
Kemiallinen metsäteollisuus - Paperimassan
valmistus
7.
Kaija Isotalo - Puu- ja sellukemia
9.
https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/handle/123456789/12039/master_Huttunen_Olli_2013.pdf?sequence=1
10.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/77171/Vuorinen_Kaarlo.pdf?sequence=1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti